Lähistöllä-projekti on siis käynnistynyt ja sykkii jo hyvässä vaiheessa - niin hyvässä, että olemme saaneet jo paljon hyvää haastattelumateriaalia kerättyä mm. palvelutalo Ceciliasta, Arabian peruskoulusta ja yksityishenkilöiltä. Käsikirjoituksen runko alkaa hahmottua, vaikka se edelleenkin on hyvin yksinkertainen: elämänkaaren rakenteella pelaava esitys, joka tutkii koskettamiseen liittyviä sääntöjä ja muistoja eri ihmiselämien matkan varrelta.
Palvelutalo Ceciliassa kävimme 29. päivä tammikuuta ryhmähaastattelemassa ikäihmisiä aiheen tiimoilta. Aluksi oli havaittavissa pientä vierastamista oudon ja abstraktilta kuulostavan teeman tiimoilta (kansantajuistaminen ja pilvilinnoista laskeutuminen on projektin eräs haaste), mutta pikkuhiljaa koskettavia muistoja kerääntyi mm. edesmenneistä aviopuolisoista, perheistä ja eroista nykypäivän ja menneen maailman kosketuskulttuurin välillä. Oli ilo huomata, että aihe on kuitenkin selvästi läheinen ja juttua kyllä riittää, kunhan kysymykset asettelee oikein :)
Tänään kävimme sen sijaan Arabian peruskoulussa haastattelemassa 9-luokkalaisia valinnaisen ilmaisutaidon 9-henkistä oppilasryhmää. Tämäkin haastattelu sujui vallan mallikkaasti, vaikka teini-ikään kuuluvan hienoisen epäluulon vieraita teatteritätejä kohtaan saattoi juuri ja juuri haistaakin ilmasta...
Illalla haastattelin miespuolista ystävääni, jolta sain perinpohjaisia ja hyvin analyyttisiä ja mielenkiintoisia vastauksia askarruttaviin kysymyksiin. Tuntuu että tässä vaiheessa kaipaakin nimenomaan aiheen pyörittelyä ja sen kyseenalaistamista: se, että saisi nimenomaan haastateltavien omakohtaisia kokemuksia paremmin esiin ilman että tuputtaa omia näkemyksiään liian vahvasti.
Näkymää kotihaastattelustudiosta.
Joka tapauksessa antoisaa on ollut ja toivon mukaan päivittelyt jatkuvat vilkkaaseen tahtiin. Seuraavaan kertaan siis ja pysyttele lähistöllä (heh heh)!
